jan tervonen

Kevät on saapumassa pimeän ja vähintään harmaan talven jälkeen härmään. Muuttolintujen lisäksi myös virkamiehet ovat keväisin energisinä pesäpuuhissa. Virkamiesten hallitsemat pesät on tosin varattu heidän asiakkailleen ja ne sijaitsevat poliisilaitosten kellareissa tai muurien sisäpuolella. Näitä pesiä kutsutaan vankiloiksi.

Joskus aikoja sitten Tukholmaan rakennettiin maailman suurin pallomainen rakennus. Rakennus oli kovasti myöhässä, mikä loi virkamiehille painetta. Paikalle saapui kaupungin isien pelastukseksi suomalainen, hulmuavalla takatukalla varustettu mies, joka ratkaisi ongelman. Hänen yhtiönsä kautta pallorakennus saatiin aikataulussa rakennettua ja jääkiekkokisat järjestettyä. Kun jääkiekkokisat oli pidetty, ryhdyttiin väittämään, että pallon rakentamisen yhteydessä ei maksettu tarpeeksi veroja. Kevään tullen pitkää takatukkaa kammattiin Kronobergin tutkintavankilassa sijaitsevassa pesässä.

Hiukan samaan tapaan puuhasteli tänä talvena keskusrikospoliisi. Suuri yhtiö järjesti helsinkiläistalojen katoilta kaupungin isien ja asukkaiden kauhuksi roikkuvien vaarallisten lumikinosten pudotukset. Kaupungista tehtiin turvallinen. Nyt kun talvi on ohi, väitetään, että kaupungin turvalliseksi tekemisestä ei ole maksettu riittävästi veroja. KRP järjesti lumenpudotusyhtiön miehille keväiset pesät vankilasta.

Keskusrikospoliisi ei ole ainoa virkamieskunta, joka puuhastelee keväisin. Vauhdissa on myös ystävämme verottaja. Puuhastelu tapahtuu niin kovalla vauhdilla, että lain noudattaminenkin unohtuu. Eräälle tuttavalleni saapui postissa keväinen kirje, joka oli otsikoitu oikaisupäätökseksi. Viimeisellä sivulla oli pankkisiirtolappunen, joka pyydettiin maksamaan huhtikuun loppuun mennessä. Paha vain, että verotuksen oikaisu oli tapahtunut ilman, että tuttavaa oli ennen päätöstä lainkaan kuultu. Päätöksen tekeminen ilman, että päätöksen kohdetta on kuultu on laitonta. Paradoksaalisesti tämä johtaa nyt siihen, että oikaisupäätös tulee oikaista. Mikä tärkeintä, tätä ei tarvitse myöskään maksaa:

TAUSTA

4.10.2007 Ilta-Sanomat julkaisi koko sivun artikkelin, jonka otsikko kirkui ”Rikosjengiläiset kaappasivat 80 yhtiötä”.

Artikkeli perustui keskusrikospoliisin kesken käynnissä olevan esitutkinnan Ilta-Sanomille vuotamiin tietoihin, eikä ennen artikkelin julkaisua lausuntoa oltu pyydetty epäillyiltä.

Vuonna 2008 tietokirjailija Matti Ylönen puolestaan kirjoitti Veroparatiisit –kirjassaan seuraavasti:

”… Moottoripyöräkerhon kaksi jäsentä onnistui kaappaamaan käsiinsä 80 osakeyhtiötä kaupparekisterin tai niiden todellisten omistajien huomaamatta. Jengiläiset katsoivat patentti- ja rekisterihallituksen nettisivulta rekisteristä poistetuksi suunniteltuja yrityksiä, ja ilmoittivat että niiden hallitus oli vaihtunut. Ilta-Sanomat raportoi asiasta 4.10.2007…”

LAINVASTAINEN ESITUTKINTA

Lehdistölle kesken tutkinnan vuodetuista tiedoista huolimatta, väitetyiltä rikosepäilyiltä vaikuttaisi kuitenkin kaikissa tutkinnan vaiheissa puuttuneen pohja. Juttua vaikutetaan myös tutkitun erityistä lainvastaista ennakkoasenteellisuutta osoittaen. Tämä ilmenee hyvin esitutkintamateriaalista alun perin tarkoituksellisesti poisjätetystä sähköpostista, jonka yksi jutun tutkijoista on lähettänyt eräälle lakimiehelle:

”Meillä tutkitaan rekisterimerkintärikoksia, väärennöksiä ja petoksia, jotka ovat tehtailleet rosvoporukka, jotka ovat "kaapanneet" vanhoja ja epäselviä yrityksiä nimiinsä ja osalla niistä alkanut toimiakin, kuten nyt tällä entisellä KDR-Autolla. Jos jotenkin pystyisin todistamaan, että tämä yhtiö ei ole heidän omistuksessaan, niin taas nytkähtäisi tutkinta eteenpäin, osaatko auttaa?”

Jutun oikeudenkäynti- ja esitutkintamateriaalista puolestaan ilmenee, että rikoksesta epäillyt olivat systemaattisesti kaikissa tutkinnan vaiheissa kiistäneet rikosepäilyt. Vastaavasti rikosepäilyjen perusteena oleville tapahtumille oli olemassa varteenotettava, uskottava ja laillinen selitys, jota tutkinnassa ei oltu lainkaan huomioitu. Yksi rikoksesta epäillyistä oli ennen oikeudenkäyntiä jopa pyytänyt syyttömyyden osoittavaa lisätutkintaa tehtäväksi, johon jutun syyttäjä Otto Jämsén ei ollut suostunut.

OIKEUDENKÄYNTI

Oikeudenkäyntiä, joka Helsingin käräjäoikeuden rekistereissä tunnettiin nimellä Firmat –kokonaisuus, käytiin keväällä ja kesällä 2012 kuukausikaupalla. Syytteitä oli niin paljon, että oikeussalin sisäänkäynnin pielessä oleva elektroninen näyttökään ei riittänyt, vaan syytteet jouduttiin listaamaan yli 2 metriä korkealle paperille.

Syyttäjä Jämsénin keissi oli kuitenkin alusta saakka tuhoon tuomittu. Ensinnäkään mitään keissiä ei koskaan ollut olemassa. Toiseksi, syyttäjä ei selvästikään ollut riittävästi tutustunut materiaaliin. Muutenkin hän vaikutti monin tavoin täydellisen ammattitaidottomalta. Esimerkiksi oikeudenkäynnin kuluessa syyttäjä luopui kymmenistä syytteistä, mutta toisaalta ei suostunut luopumaan kaikista syytteistä, vaikka oikeussalissa esitetty todistusaineisto puhui 100% syytteitä vastaan.

Päinvastoin kuin Ilta-Sanomat ja tietokirjailija Ylönen kirjoituksissaan väittivät puoli vuosikymmentä sitten, julisti Helsingin käräjäoikeus 23.11.2012, että väitteet yhtiöiden kaappaamisista eivät pitäneet lainkaan paikkaansa (NO: 10967, DNO: R 11/110). Oikeus nimittäin päätyi käräjätuomari Gisela McPhersonin johdolla hylkäämään lähes 200 syytettä. Esimerkiksi Ilta-Sanomien artikkelissa mainittu kunnallispoliitikko todettiin kokonaan mihinkään syyttömäksi. Häneltäkin krp kuitenkin riisti vapauden tuomioistuimen siunauksella kuukausiksi vuosina 2007-2008. Epäilemättä kunnallispoliitikko tulee lähettämään Suomen valtiolle suolaisen laskun.

Erityisen mielenkiintoista on nyt nähdä, että miten väärää tietoa julkisuudessa levittäneet tahot suhtautuvat käräjäoikeuden tuomioon. Pyytävätkö Ilta-Sanomat tai tietokirjailija Ylönen esimerkiksi anteeksi tosiasioiden vastaisia kirjoituksiaan, vai vaikeneeko media – kuten tällaisissa tapauksissa pääsääntöisesti on tapana?

Tämän päivän Helsingin Sanomissa (30.4.2012, Kotimaa, A8) on artikkeli, jonka sisältö vähintäänkin nostattaa kulmakarvoja. Kysymys on tapauksesta, jossa kahta suomalaismiestä epäillään sieppauksen valmistelusta. Tiettävästi miehet olivat puuhailleet sieppausta Suomessa ja Virossa. Oikeudenkäynti asiassa on alkamassa Harjun käräjäoikeudessa Tallinnassa tänään. Tässä asetelmassa ei lähtökohtaisesti ole vielä mitään ihmeellistä.

Kysymyksiä herättäväksi asia kuitenkin muuttuu kun kiinnitetään huomiota artikkelissa todettuun:

”Suomen ja Viron poliisit tekivät tiivistä yhteistyötä miesten saamiseksi kiinni. Oleellista oli ottaa heidät kiinni Virossa. Suomessa miehiä vastaan ei olisi voitu nostaa syytettä, sillä sieppauksen valmisteleminen ei ole Suomessa rikos. Virossa sieppauksen valmistelusta voi saada enimmillään 12 vuotta vankeutta.”

Artikkelin perusteella jää täysin epäselväksi ensinnäkin, että minkä lain(kohdan) nojalla Suomen poliisi teki ”tiivistä yhteistyötä” virolaisen poliisin kanssa, ja mikä tarkkaan ottaen oli sanotun yhteistyön luonne. Suomessahan rikosta ei ollut tapahtunut, joten ”tiivistä yhteistyötä” tuskin voitiin ainakaan laillisesti tehdä suomalaisen rikosilmoituksen perusteella. Toiseksi, vaikuttaisi siltä, että nimenomaan suomalaiset poliisit halusivat Suomen kansalaiset kiinniotettavaksi Virossa. Tällä perusteella voidaan perustellusti kysyä, että jos Suomessa ei ollut tapahtunut rikosta, niin mikä intressi Suomen poliisilla oli haluta Suomen kansalaiset kiinniotettavaksi ja mahdollisesti virolaiseen tyrmään teljettäväksi 12 vuodeksi, ja mikä oli se laki, joka mahdollisti poliisin toteuttavan näitä halujaan? On mahdollista, että vastauksia näihin kysymyksiin ei saada milloinkaan, sillä oikeudenkäynti on ainakin tässä vaiheessa määrätty suljetuksi, jolla perusteella tapauksen kaikki asiakirjat voidaan julistaa salaisiksi, ja jonka lisäksi asianosaisia voidaan määrätä koskemaan ilmaisukielto.

Tämä nimenomainen tapaus tuskin tulee herättämään mitään laajempaa keskustelua. Yleisen oikeustajun nimissä kiinnostaisi kuitenkin tietää, että voiko Suomen poliisi halutessaan tehdä vastaavasti ”tiivistä yhteistyötä” esimerkiksi saudiarabialaisenkin poliisin kanssa? Jos Suomen kansalainen olisi epäiltynä esimerkiksi noituudesta Saudi-Arabiassa, joka ei ainakaan toistaiseksi ole rikos Suomessa, niin voisiko suomalainen poliisi tehdä ”tiivistä yhteistyötä” ja haluta noituudesta epäillyn suomalaisen kiinniotetuksi Saudi-Arabiassa, jossa ei ole kirjattua rikoslakia, jossa noudatetaan islamilaista sharia -lakia ja jossa rangaistus noituudesta on aina teloitus? Olisiko tämäkin suomalaisen poliisin mielestä täysin okei, ja olisiko tässä ja tämän päivän Tallinnan tapauksessa kysymys siitä yhdenvertaisuudesta lain edessä, josta keskusrikospoliisin tutkinnanjohtaja Jari Räty hiljattain parkui?

On huvittavaa seurata, että kun asiat eivät mene kuten keskusrikospoliisin kahvihuoneessa on fläppitaulun edessä herkullista pullapitkoa mutustellen suunniteltu, kääntyvät poliisien suupielet alaspäin ja tapahtuu eräänlainen regressio hiekkalaatikolle. Poliisit unohtavat virka-asemansa, menevät henkilökohtaisuuksiin, ilmestyvät median eteen parkuen, vihaisina ja jalkaa polkien. Tällainen reaktio on tietysti lähtökohtaisesti inhimillinen, vaikka aikuisiän saavuttaneista virkamiehistä kyse onkin, mutta välillä pillitys saa suorastaan tragikoomisia piirteitä. Näin on mm. silloin, kun he ilmaisevat yksisilmäisesti kiukkunsa esimerkiksi sellaisia vaatimattomia instrumentteja kuten valtioiden välisiä sopimuksia ja kansainvälisiä lakeja kohtaan. 

Tämä päivän itkupilli on tamperelainen poliisi nimeltä Jari Räty, joka tilittää täysin järjetöntä soopaa Helsingin Sanomissa (HS, 11.4.2012, Uutiset, A4). Artikkelin mukaan kyse on tapauksesta, jossa poliisit saivat Hollannista Suomeen luovutetuksi hollantilaisia ihmisiä, joita epäiltiin kannabikseen liittyvistä laittomuuksista. Aluksi krp myhäili ja retosteli tyytyväisenä, olihan hollantilaiset saatu teljettyä suomalaisiin kidutuksen vastaisen komitean jatkuvasti moittimiin paljuselleihin. Oikeuden miehille langettamien vankeusrangaistusten jälkeenkin etsivien suut olivat vielä messingillä. Sitten tapahtui poliisien maailmaa järkyttänyt yllätys, jota Helsingin Sanomissa kuvataan dramatiikkaa sisällään pitävällä ilmaisulla ällistyminen. Tutkinnanjohtaja Jari Räty tilittääkin nyt naama ällistyksestä ja kiukusta mykkyrällä sekavasti: ”Yhdenvertaisuus ritisee monilla eri alueilla.” ja jatkaa ”Kun strategia on se, että pyritään selvittämään koko organisaatio ja kun huume tulee pääasiassa ulkomailta ja hyvin usein Hollannista, niin me ajaudumme tilanteeseen, jossa kaikki eivät ole tasavertaisia lain edessä.” 

Ällistelevä Räty tarkoittaa tällä sitä, että Hollanti luovutti kansalaisensa sillä ehdolla, että oikeudenkäynnin jälkeen heidät tulee luovuttaa takaisin kotimaahansa, jossa vaiheessa Hollanti useimpiin kansainvälisiin luovutuksiin sisältyvän periaatteen mukaisesti käsittelee mahdolliset suomalaisten tuomioistuimien langettamat vankeustuomiot omien lakiensa mukaisesti. Tässä tapauksessa oli nyt käynyt niin, että suomalaisiin vankeusrangaistuksiin nähden joidenkin henkilöiden tuomiot olivat laskeneet. Tämä ei miellytä keskusrikospoliisin Jari Rätyä, joka nyt väittää, että kyseisistä tapahtumista voitaisiin tehdä johtopäätös, että kaikki eivät ole yhdenvertaisia lain edessä. Väittämä on pähkähullu siksi, että tapahtumissa kyse nimenomaan on yhdenvertaisuudesta. Hollannin vankiloissa vankeusrangaistustaan suorittavien yhdenvertaisuus tuomioiden pituuden suhteen on taattu sillä, että heidät tuomitaan hollantilaisen lain mukaan ja vice versa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa 222 vuoden vankeusrangaistukseen tuomittu suomalainen, joka sittemmin siirretään suomalaiseen vankilaan, ei joudu Suomessa virumaan paljusellissä 222 vuotta. Poliisien kannattaisi jättää tällaiset höpinät sinne krp:n kahvihuoneeseen, missä niitä ei pääse kukaan ulkopuolinen kuulemaan.