KRP näkee jälleen pikku-ukkoja
On huvittavaa seurata, että kun asiat eivät mene kuten keskusrikospoliisin kahvihuoneessa on fläppitaulun edessä herkullista pullapitkoa mutustellen suunniteltu, kääntyvät poliisien suupielet alaspäin ja tapahtuu eräänlainen regressio hiekkalaatikolle. Poliisit unohtavat virka-asemansa, menevät henkilökohtaisuuksiin, ilmestyvät median eteen parkuen, vihaisina ja jalkaa polkien. Tällainen reaktio on tietysti lähtökohtaisesti inhimillinen, vaikka aikuisiän saavuttaneista virkamiehistä kyse onkin, mutta välillä pillitys saa suorastaan tragikoomisia piirteitä. Näin on mm. silloin, kun he ilmaisevat yksisilmäisesti kiukkunsa esimerkiksi sellaisia vaatimattomia instrumentteja kuten valtioiden välisiä sopimuksia ja kansainvälisiä lakeja kohtaan.
Tämä päivän itkupilli on tamperelainen poliisi nimeltä Jari Räty, joka tilittää täysin järjetöntä soopaa Helsingin Sanomissa (HS, 11.4.2012, Uutiset, A4). Artikkelin mukaan kyse on tapauksesta, jossa poliisit saivat Hollannista Suomeen luovutetuksi hollantilaisia ihmisiä, joita epäiltiin kannabikseen liittyvistä laittomuuksista. Aluksi krp myhäili ja retosteli tyytyväisenä, olihan hollantilaiset saatu teljettyä suomalaisiin kidutuksen vastaisen komitean jatkuvasti moittimiin paljuselleihin. Oikeuden miehille langettamien vankeusrangaistusten jälkeenkin etsivien suut olivat vielä messingillä. Sitten tapahtui poliisien maailmaa järkyttänyt yllätys, jota Helsingin Sanomissa kuvataan dramatiikkaa sisällään pitävällä ilmaisulla ällistyminen. Tutkinnanjohtaja Jari Räty tilittääkin nyt naama ällistyksestä ja kiukusta mykkyrällä sekavasti: ”Yhdenvertaisuus ritisee monilla eri alueilla.” ja jatkaa ”Kun strategia on se, että pyritään selvittämään koko organisaatio ja kun huume tulee pääasiassa ulkomailta ja hyvin usein Hollannista, niin me ajaudumme tilanteeseen, jossa kaikki eivät ole tasavertaisia lain edessä.”
Ällistelevä Räty tarkoittaa tällä sitä, että Hollanti luovutti kansalaisensa sillä ehdolla, että oikeudenkäynnin jälkeen heidät tulee luovuttaa takaisin kotimaahansa, jossa vaiheessa Hollanti useimpiin kansainvälisiin luovutuksiin sisältyvän periaatteen mukaisesti käsittelee mahdolliset suomalaisten tuomioistuimien langettamat vankeustuomiot omien lakiensa mukaisesti. Tässä tapauksessa oli nyt käynyt niin, että suomalaisiin vankeusrangaistuksiin nähden joidenkin henkilöiden tuomiot olivat laskeneet. Tämä ei miellytä keskusrikospoliisin Jari Rätyä, joka nyt väittää, että kyseisistä tapahtumista voitaisiin tehdä johtopäätös, että kaikki eivät ole yhdenvertaisia lain edessä. Väittämä on pähkähullu siksi, että tapahtumissa kyse nimenomaan on yhdenvertaisuudesta. Hollannin vankiloissa vankeusrangaistustaan suorittavien yhdenvertaisuus tuomioiden pituuden suhteen on taattu sillä, että heidät tuomitaan hollantilaisen lain mukaan ja vice versa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa 222 vuoden vankeusrangaistukseen tuomittu suomalainen, joka sittemmin siirretään suomalaiseen vankilaan, ei joudu Suomessa virumaan paljusellissä 222 vuotta. Poliisien kannattaisi jättää tällaiset höpinät sinne krp:n kahvihuoneeseen, missä niitä ei pääse kukaan ulkopuolinen kuulemaan.